Tieto on jokapäiväinen asia ja sitä sataa joka puolelta. Ihminen ei yksinkertaisesti voi välttyä jatkuvalta informaatiolta. Vaikka sulkeutuisi mökkiin keskelle korpimetsää, niin silti ihminen saisi jatkuvasti tietoa ainakin keholtaan ja alitajunnaltaan. Tiedonkulkua tapahtuu siis kaiken aikaa, tahtomattakin. Ja tottakai, tiedonlähteitäkin on monia miljoonia.

Tieto on niin keskeinen osa ihmisen elämää, että sitä ei välttämättä edes tiedosta. Mutta totuus on, että ilman tietoa olisi mahdotonta pysyä hengissä. Jos maailmasta ei tietäisi yhtään mitään, olisi täyttä päätä hengenvaarassa. Tieto on vahvasti kytköksissä filosofiaan ja ajatteluun. Voimmeko olla varmoja, että tieto jota pidämme oikeana ja hyvänä, on totta? Ja onko ylipäätään edes olemassa käsitettä nimeltä tieto? On suuri mahdollisuus, että kaikki mitä luulemme tietävämme perustuu vain olettamuksiin. Tärkeää on myös miettiä, mitä tieto itseasiassa onkaan. Onko tieto ainoastaan informaatioita asioista, niin kuin edelläkin on esitetty, vai voisiko se olla jotakin enemmän? Näistäkin syistä tiedosta käsitteenä on monia eri mielipiteitä. Suurimpia mielipidelinjauksia tiedosta ja tietämisestä ovat: skeptismi, rationalismi, empirismi sekä perspektivismi/relativismi.

MITÄ TIETO ON YLIPÄÄTÄÄN?

Klassinen tiedon määritelmä: “Tieto on hyvin perusteltu, tosi uskomus.” (Platon).

Tiedolle on todettu kolme eri merkitystä ja ne ovat: tuttuus-tieto (esim. tuntee jonkun tutun henkilön), taito-tieto eli osaaminen ja oppiminen ja fakta-tieto eli todistettu tieto. Tietoa ei voi kuvailla millaista se on, koska se ei ole aineellista, mutta uskotaan että se on aivoissa kulkevia “sähköisiä” impulsseja. Ihmiset on eri mieltä siitä, miten tieto pitäisi määritellä sekä siitä, millaiset väittämät ovat luotettavia eli saavat tiedon aseman. Tietoa tarvitsee ja tulee tarvitsemaan joka päivä. Ilman sitä ei yksinkertaisesti tule pärjäämään elämässä. Tiedosta on 4 eri mielipidettä jotka ovat: Skeptisismi, Rationalismi, Empirismi ja Perspektivismi.

Skeptikon mielipide: “Tiedän varmasti, että mitään ei voi tietää varmasti!”

Rationalistin mielipide: “Tieto perustuu hyvin perustelluista tosi asioista!”

Emppiiristin mielipide: “Kaikki tieto perustuu havaintoihin!”

ja Perspektistin mielipide: “Tieto perustuu hyvin perustelluista asioista sekä havainnoista!”

MITEN TIETO VAIKUTTAA?

Tieto auttaa meitä luomaan uskomuksemme. Mitä enemmän saamme asiasta tietoa, sitä varmemmin voimme ottaa siihen kantaa. Tarvitsemme tietoa tyydyttääksemme niin arkipäiväiset tarpeemme kuin henkisten tarpeidemme toteuttamiseen. Myös erheellisen tiedon avulla voi selvitä, mutta ilman minkäänlaista tietoa ei voi selvitä. Ihminen haluaa tietää ja on utelias tiedon suhteen. Tieto vaikuttaa siihen, miten näemme maailmamme. Esimerkiksi Platonin luolavertauksessa kahleissa istuvilla vangeilla on täysin erilainen maailmankuvakäsitys kuin vangilla, joka palaa ulkomaailman nähtyään takaisin kahleisiin luolaan.

TIEDON RISTIRIITAISUUS JA MORAALI

Joskus ihmisille tulee erimielisyyksiä siitä, onko jokin tieto oikeaa vai väärää. Samasta asiasta on voinut törmätä kahteen keskenään täysin vastakkaista näkökulmaa edustaviin näkemyksiin. Silloin se riippuu ihmisestä, mihin hän haluaa uskoa. Lähteillä on tiedon luotettavuudessa myös merkitystä. Esimerkiksi yleensä yliopistojen tutkimukset tuntuvat luotettavammalta tietolähteeltä kuin päivittäin ilmestyvä iltapäivälehti.

Otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Yleinen käsitys on sellainen, että ilmastonmuutos on todella vaikuttamassa maailmaan. Mutta voimmeko todella tietää jotain sellaista, joka perustuu periaatteessa ennustuksiin? Ilmastonmuutoksestahan ei ole mitään merkkiä, joka todistaisi sen todeksi. Tällöin ihminen valitsee itse, haluaako hän uskoa ilmastonmuutoksen olemassaoloon vai kieltää sen kokonaan. Ilmastonmuutosta puolustavat kuitenkin ilmatieteelliset laitokset ja arvostetut tutkimukset, joten niihin uskominen tuntuu luontevammalta. Ihminen voi myös tavallaan soveltaa tietojansa ja tehdä kompromisseja, koska ihmiset yritäävät aina löytää sellaisen ratkaisun, joka ei järkytä heidän maailmankuvaansa liiaksi.

Linkkejä erilaisiin mielipiteisiin ilmastonmuutoksen olemassaoloon:

http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/85887-ilmastonmuutos-totta-yha-useampi-britti-epailee http://www.ilmastonmuutosjakehitys.fi/Public/default.aspx

Saamme tietoa kasvaessamme ja niinpä eri elinympäristössä varttuneet ihmiset uskovat tietävänsä eri asioita. Se ei tarkoita, että kummankaan tieto olisi väärää, mutta he vain uskovat eri asioiden olevan totta. Myös moraalikäsitykset voivat olla erilaisia - toisessa kulttuurissa sainlihan syöminen on kiellettyä, toisessa se on arkipäivää. Voimmeko kuitenkaan sanoa, että tietäisimme lihansyönnin olevan moraalisesti väärin tai toisinpäin? On kuitenkin olemassa asioita, jotka melkein kaikki mieltävät vääriksi teoiksi riippumatta kasvatuksestaan tai saaneestaan tiedosta. Käsitys siitä, ettei toiselle ihmiselle (tai itselleen) saa tehdä pahaa pohjautuu luultavasti johonkin biologiseen ja psykologiseen taustaan, joka meillä kaikilla on. Tällöin kyseessä ei olekaan ehkä tieto ja kuinka se vaikuttaa elämäämme.

Näin ollen voimme tehdä johtopäätöksen, että on joitain asioita, jotka ihmiset tietävät luonnostaan eikä niitä niin sanotusti tarvitse oppia vaan ne ainakin elämän alkuvaiheessa kuuluvat kaikille ihmisille.

MITEN TIETO KEHITTYY?

Tietoa saa aina, vaikkei sitä haluaisikaan. Ihmiselle kertyy koko ajan tietoa ympäristöstään (näkemällä ja havainnoimalla). Tieto kehittyy ihmiselle monella eri tavalla: kokeilemalla, erehtymällä, oppimalla yms. Opiskelu yleensä on parhain tapa kehittää tietoja. Suomen koulutus-järjestelmä “pakottaa” ihmiset yhdeksäksi vuodeksi oppimaan yleissivistäviä tietoja. Peruskoulun jälkeen on mahdollista lähteä joko lukioon tai “amikseen” syventämään tietoja. Jotkut saattavat oppia tiedon nopeammin ja paremmin kuin toiset.


MITEN TIETOA VOI SAADA?

Tiedon saaminen riippuu vähän siitä, mistä näkökulmasta katsoo. Mutta jos katsomme klassisen tiedon kannalta, niin tieto tarkoittaa hyvin perusteltua uskomusta, sillä sen todenperäisyydestä ei voi koskaan olla varma. Ja aivan varmaa tietoa ei voida vaatia, sillä se olisi liian kova pala. Mutta kysymys kuuluukin, että miten tietoa saadaan. Tämän kysymyksen voi ajatella myös viittaamalla tähän samaan aiheeseen mutta hieman eri sanoin. Eli kysymällä mikä on hyvin perusteltu uskomus ja mikä on tarpeeksi hyvin perusteltua uskomusta. Tämä siksi, että ihminen hyväksyy vain kaikista “oikeimmalta kuulostavat tiedot”, joihin tässä tapauksessa viitataan. Varmaa tietoa ei ole ja parhaiten perustellut ja kuuloisimmat uskomukset ovat ihmisten niin sanottua tietoa. Ihminen siis hyväksyy vain hyvin perustellut uskomukset ja näin ollen vastaanottaa ja enne kaikkea SAA nämä tiedot. Ihmisen tiedonhankinnassa on tärkeää omata ainakin kyky havannoida, muistaa, kommunikoida, oppia, käyttää järkeä, tuntea ja olla luova. Näiden kykyjen avulla on mahdollista saada tietoa, ymmärtää sitä, pitää se “kasassa” pään sisällä, kertoa siitä eteenpäin ja soveltaa sitä eri tilanteisiin. Nämä ovat kaikki tärkeitä taitoja tiedon käytön kannalta ja kaikkia näitä voidaan myös harjoittaa ja kehittää. Se onkin tärkeää filosofiassa, että osaa käsitellä saamaansa tietoa ja yhdistää sen ajattelunsa tueksi. Jos taas käsitellään tietoa neljän erilaisen tiedon näkökulman skeptismin, realismin, empirismin ja perspektivismin kautta, mielipiteet tiedon saamisesta menisivät kutakuinkin näin:

• Skeptismin mukaan tietoa ei ole olemassakaan. Näin ollen tietoakaan ei voi saada millään muotoa.
• Rationalismin mukaan tietoa saadaan johtamalla sitä loogisesti todistetuista alkulauseista. Tällä on luultavasti eniten yhteyksiä klassisen tiedon näkökulmaan. Tarvitaan siis hyvin eli loogisesti perusteltu lauselma, joka luultavasti voi olla uskomuksenkin tyyppinen. Alkulauseella tarkoitetaan varmaankin joitakin peruslauseita joihin kaikki tieto sitten pohjautuu. Ei yksittäisiä uskomuksia sitten niinkään.
• Empirismin mukaan tieto perustuu kokemuksiin ja havaintoihin. Tämä on varmaankin tapa jolla suuri osa ihmisistä ajattelee yleisesti arjessaan. Tai ainakin se tulee heti ensimmäisenä mieleen.
• Perspektivismin mukaan taas tieto on mahdollista vain tiettyjen käsitteiden avulla. Mutta asiat jäävät kuitenkin periaatteessa tuntemattomiksi. Omasta käsityksestäni tämä tarkoittanee sitä, että tietoa käsitellään joidenkin käsitteiden avulla, jotka on todettu hyviksi perusteluiksi. Tiedon olemassaolosta ei olla kuitenkaan varmoja, sillä tietohan on itsessään niin hutera käsite. Eli vaikka jostakin asiasta olisi tietoja, ne eivät ole tottakai varmoja ja asia näin ollen jää epävarmaksi. Sitten tarvitaan lähempää tarkastelua asian suhteen ja varmempien käsitteiden nojalla voidaan sitten todeta, että mitä ne aikaisemmat ja nykyiset tiedot ovat. Tämä on ehkäpä epäselvin näkökulma näistä neljästä pääsuuntauksesta.

MITÄ VOI TIETÄÄ?

Ihminen saa tietoa jatkuvasti ympäristöstään aistiensa kautta. Koska ihmisellä on rajallinen määrä aisteja, on tiedon saaminenkin myös rajallista. esimerkiksi näemme silmillämme, mutta emme voi nähdä ikuisuuden päähä tai nähdä kaikkea, koska kohde/kohteet voivat olla liian pieniä. Tai korvat joilla kuulemme ymmpärillä tapahtuvat tilanteet, muttemme kykene kuulemaa kaikkea, koska ääni saattaa tulla liian kaukkaa tai se voi olla liian korkea (ihmiselle) kuultavaksi. Filosofiassa tietoa käsittelee mm. erilaiset tietoteoriat esim. mitä voimme tietää, vai voimmeko tietää mitään. Ihminen voi tiedostaa tietävänsä jotakin. On kuitenkin tilanteita, joissa ihminen ei kykene tiedostamaan tietämäänsä. Tiedostetusta tietämisestämme voi olla kahta lajia: - tiedostamme, että tiedämme eli tällöin asia on hallinnassamme - tiedostamme, että emme tiedä eli asia ei ole hallinnassamme. Vastaavasti tiedostamattomastamme tietämisestä voi olla kahta lajia: - emme tiedosta, että tiedämme (intuitio) eli asia on hallinnassa vaikkemme huomaa sitä - emme tiedosta, että emme tiedä. Tästä tilanteesta seuraa: joko luulemme, emme voi vielä tietää tai koskaan. Suurena tietämisemme esteenä ovat mm. kulttuurierot ja teknologian kehittyminen estävät osittain kykyämme tietää paljon asioita. Teknologia kehittyy nopeasti ja tarvitsee sen hetkistä taitoa ymmärtää sitä. Esim. 2011 uusinta teknologiaa edustava älypuhelin olisi hankala laite vanhalle ihmiselle ymmärtää, jolloin hänen tietämisensä laitteesta vähenee.

ERILAISTA TIETOA

Tiedosta voidaan jakaa erilaisia lajeja joita on esim. aistitieto, käsitetieto ja toimintatieto. Aistitietoon sisältyy aistit näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti. Aistitiedon voi jakaa tarkemmaksi: Alkeelliseksi tai kehittyneeksi ja lähi- ja kaukoaistiksi. Aistitiedolla saamme tietoa empiriastamme (ympäristöstämme), sekä elimistöstämme aistien kautta, jotka välittävät tiedon aivoille. Aikaisemmin koetut asiat ja mielikuvat vaikuttavat ärsykkeiden tunnistamiseen. Arkielämässä käytämme usein sanatonta tietoa eli emme ns. pue tietoa sanoiksi vaan osaamme hyödyntää ja käyttää sitä ilman että puhumme siitä. Kokemustieto on kokemuksista tullutta tietoa. Tunnistamme tavaroita ja asioita edellisten kokemuksien kautta. Vastaavasti ammattitietoa on ammattitaito.

TIETO, DETERMINISMI JA VAPAA TAHTO

Jos tietoa pohditaan valintojen tekemisen kannalta, pohditaan pääasiassa sitä, miten ihminen voi tietää, että onko hän vapaa valitsemaan vai ei. Vai voiko sitä edes tietää? Mitä mielipiteitä asian pohjalta on?
     Jos jakaa mielipiteet ääripäihin, niin on olemassa determinisminen- sekä vapaan tahdon kunta.
Toki on monia välimuotojakin, mutta nämä ovat niistä yleisimmät ja äärimmät. Deterministien mielestä ihminen ei oikeastaan ole vapaa valitsemaan vaan valintojen tulokset johtuvat, joistakin aikaisemmin vaikuttaneista tekijöistä (esim. ihmisen oma biologia, ympäristö, muut ihmiset, media yms.)
     Vapaan tahdon ajattelijoiden mielestä taas ihmisellä on mahdollisuus oikeasti vaikuttaa päätöstensä tekemiseen. He kysyvätkin, että mistä muuten tulisivat moraaliset sekä oikean ja väärän valinnat? Entäpä teot, jotka eivät ole mukavia, eivätkä kovin hyödyllisiä, mutta joita silti täytyy tehdä? Heidän mielestään teot lähtevät liikkeelle omasta valinnasta.
     Ihminen voi oikeastaan tietää kumman kannalla on ja myös miten päätöksensä on tehnyt. Jos oletetaan, että tämä maailma on totta ja systeemit pelaavat näin se on hyvin varmaa, että ihminen voi tietää kantansa asiaan.
     Toinen asia on, että onko ihminen varmasti sitä mieltä, mitä luulee olevansa, vai onko päätökseen vaikuttaneet jotkin tekijät. Tässä saattaa tulla nyt näkökulman seinä vastaan siinä, että onko determinismin vai vapaan tahdon ajattelun kannalla. Mutta jos yritetään mahdollisimman puolueettomasti tämä hoitaa niin voitaisiin ajatella jotenkin näin: ihmiseen vaikuttaa tahtomattaankin koko ajan ympäristö ja muut ihmiset. Erityisesti mieleipiteisiin ja päätöksiin. Se on helppo kieltää, mutta tarkemmin ajateltuna se on hyvinkin totta. Monesti esimerkiksi pidetään helpommin mielekkäinä asioita, jotka ovat lähipiirissäkin mielletty miellyttäviksi. Tästä kannalta voitaisiin siis mieltää, että ihminen ei ole kovinkaan vapaa valitsemaan.
     Toisaalta, jos tietoisesti yrittää välttää muiden mielipiteiden painostusta ja miettii perusteellisesti itse , kyse on jo lähempänä vapaata tahtoa ja omia ajatuksia. Itse en sulkisi kumpaakaan täydellisesti pois, mutta sanoisin asian niin että ihmisellä on vapaata tahtoa, jos hän oikeasti ajattelee asiaa ja yrittää vaikuttaa siihen. Muuten ihmismieli on niin helposti vietävissä ja asioiden on niin helppo siihen vaikuttaa, ettei siitä tule oikeasti mitään. Tottakai sitä voi luulla olevansa vapaa, mutta onko se sitten totta, se on aivan eri asia. Ja siis kun jokin asia on vaikuttanut ihmismieleen, hänen tekonsa ja päätöksensä ovat näiden vaikuttimien seurauksia.


Asiaa voi pohtia myös tieteen kannalta. Tiede on suuri vaikuttaja kaikkeen tietoon, jota ihmisillä tähänkin asti on. Siispä kumpaa kantaa tiede ja sen tiedot edustaisivat? On suuri oletus, että tieto olisi deternimistisellä kannalla, sillä sehän tutkii asioiden SYY-SEURAUSSUHDETTA. Eikö se jo käy ilmi tästä? Ehkäpä ei vielä. Täytyy myös miettiä, että jos tiede olisi determinismin kannalla, niin voitaisiinko sitten tieteellisesti todistaa, että KAIKKI johtuu jostakin? Vai onko se edes tieteen pyrkimys?


tiede tutkii lähinnä syy- seuraussuhdetta



     Minun mielestäni asia on niin, että tiede tahtoo kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat. Eli ei mitään muuta kuin tarkimman mahdollisen totuuden. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tieteen teossa ei kiinnitetä huomiota siihen ovatko tulokset determinismin vaiko vapaan tahdon alaisina. Vain siihen, mikä on totuuden mukaisin mahdollisuus. Mahdollisuuksia on maailmassa monia, joten uskaltaisinpa väittää, että vaikka suurin osa tieteestä tutkii asioiden syy-seuraussuhdetta, niin ei kuitenkaan ihan kaikki. Jotkut kokeet ovat varmasti paneutuneet vapaaseen tahtoon tai tulokset olleet sen mukaisia. Mikään ei ole yksinkertaista eikä varsinkaan tiede!

     Tässä samalla saa myös vastauksen siihen, mihin ainakin minun mielestäni tiede pyrkii. Mahdollisimman tarkan (niin tarkan kuin ihminen sen pystyy kertomaan kunnes toisin todistetaan) totuuden löytäminen ja kertominen siitä muille. Maailman tutkiminen ja avaaminen ja ymmärtäminen.

     Toisaalta jos ei uskota vain noin kaunisteltuun ja avaraan kuvaan tieteestä, voi asian nähdä myöskin näin: suurin osa tieteestä tutkii syytä ja seurausta ja niiden tulokset ovat sen mukaisia. Päätelmänä voisi olla, että kaikki on syytä ja seurausta sillä vapaata tahtoa todisteltu niin vähän ja luultavasti nekin väitteet voisi jotenkin murtaa.
     Näin ollen kaikki olisi syytä ja seurausta. Ja jos nyt vain päästään tähän tilanteeseen tavalla tai toisella, mitä voisi ajatella? Jos itse tahtoisin todistaa kaiken liittyvän syyn ja seurauksen suhteeseen asettelisin sen vaikkapa niin, että kaikki mitä täällä maapallolla on tapahtunut JOHTUU maailman synnystä. Tavalla tai toisella (on se sitten ollut jumala, alkuräjähdys tai vaikka se ei olisi totta niin jotenkin se tähän silmieni eteen on syntynyt ja ainakin luulen olevani täällä ja siihen tietämykseni rajoittuu) tähänkin on päädytty. Toki kysymys sinänsä, että mitä tuolla kaikella tarkoitetaan. Meidän maailmamme? Aivan kaikkea? Mutta kaikki tämä on kyllä syntynyt jollakin tapaan. Väliäkö sillä onko se totta, mutta se on kuitenkin syntynyt. Näin ollen voisi sanoa, että kaikki johtuu jostakin. Luulen, että tieteessäkin se voitaisiin todistaa. En toki ole varma. Ja tukskin tieteelläkään aivan 100% tarkkaa vastausta saataisiin. Mutta voisin uskoa, että aika lähelle.
     Mutta sitten se tieteen pyrkimys vielä tarkemmin. En ainakaan ole vielä kuullut, että kukaan yrittäisi tieten tahtoen todistaa kaiken johtuvan jostain. Vaikka eihän sitä tiedä, mitä täällä maailmassa tapahtuu. Voi hyvinkin olla, etä joku sitä kaiken aikaa tässäkin juuri pähkäilee. En jotenkin usko, että se olisi juuri tieteen pyrkimys selvittää ja pohtia tuollaista asiaa. Tiede ennemminkin selvittää asioita, joista se voi saada varmaa tietoa. Sitä en epäile, ettei olisi hienoa tieteen kannalta saada kaikkia tärkeitä yksittäisiä tutkimuksia, joihin se panostaa, saada mahtumaan yhden yhteisen kulkusuunnan alle. Mutta kuitenkin. En usko, että siihen pyritään tieteessä. En ainakaan vielä koskaan minkäänlaisten tieteiden oppitunnilla tai uutisissa ole koskaan kuullut vastaavaa. Jos se olisi tieteen kannalta tärkeä kysymys, niin eiköhän se olisi jossain vaiheessa jossakin ilmennyt.
     Ennemminkin sanoisin, että tälläistä kysymystä pohtiikin filosofia! Täällä kysymykseen törmätään ja sille asetetaan painoarvoa. Täällä sille annetaan enemmän mahdollisuuksia ja ken tietää parempia vastauksia. Mutta sitten taas herää kysymys: mielletäänkö filosofia tarpeeksi tieteeksi? Onhan se kuitenkin “tiedon rakastamista”... Mutta voi olla, että kysymyksessä tätä ei haeta, mutta kuitenkin. Tieteen voi mieltää tiedoksi ja luulisin, että toisinkin päin.
     Kuitenkin kaiken tämän jälkeen vielä siihen kysymykseen, että millä kannalla tiede mahtaa olla. Luultavasti deterministisellä, sillä sitä se eniten tutkii ja tutkimustulokset ovat myös sen kannalla. Olisihan se aika hassua, jos tiede toimisikin sitten yhtäkkiä vapaan tahdon mukaan. Mutta en sulkisi vapaan tahdon osuutta kuitenkaan kokonaan pois. Kyllä silläkin saattaa olla osuutensa. Tuskin ihan kaikki tiedekään determinismille perustuu. Ja oletetaanhan, että tieteen tekijät tutkivat tiedettä ainakin vapaasta tahdostaan? Vai onko sekin vain ihmisen luonnollisen tiedonhalun syytä?

KYSYMYKSENÄ: JOS IHMISEN HOITO TULEE HYVINKIN KALLIIKSI, ONKO IHMISTÄ SILTI HOIDETTAVANA? POHDINTA JUURIKIN TÄSTÄ TIEDON NÄKÖKULMASTA

Voimmeko tietää mikä vaihtoehdoista tuo eniten (esim.) mielihyvää? Pitäisikö meidän lahjoittaa rahaa esim. diabetes hoitoon vai johonkin muuhun tarkoitukseen? Kuinka tärkeä rooli tiedolla on moraalisten päätösten tekemiseen?

Tuskinpa sitä voi tietää ennen kuin sanoista on tullut tekoja. Mitään ei voi tietää etukäteen ja matkalla asioiden on tapana muuttua. Myöskin ihmisten ajatusten. Aluksi jokin kanta voi näyttää hyvältä ja siitä voidaan olla varmoja, mutta asioiden kulkiessa eteenpäin saatetaan huomata epäkohtia. Liekö syynä ihmisen tietojen vajavaisuus? Ken tietää. Mahdollista. Myöskin se, että jotkut teot eivät vain onnistu ja joihinkin eivät resurssit riitä.

Mutta siis, en ainakaan itse usko, että voitaisiin tietää. Asiassa pitää myöskin ottaa niin paljon asioita huomioon, että siinä varmasti menee sekaisin ja päätökseen saattavat vaikuttaa jotkin aikaisemmat kokemukset. Tällöin ei valinta ole välttämättä kaikista oikeudenmukaisin ja sisällä välttämättä niin paljon esim. sitä mielihyvää kuin voisi.

tulisiko ihminen hoitaa ja pelastaa, vaiko "päästää vapauteen"? mistä tiedämme mikä on oikein?



Jos ottaa tuon diabeteshoidon ja vaikkapa syöpähoidon esimerkeiksi niin onhan se valinta erittäin vaikea. Kun teimme oppitunnillakin tälläistä eettisten valintojen tehtävää, osoittautui se hyvin hankalaksi. Lopulta valinta tehtiin suurinpiirtein parhain perustein, mutta lopputuloksesta ei todellakaan voinut olla varma. Myöhemmin on myös näin helppo sanoa, että jotkut valinnoista olivat kyllä täysin puolueellisia (pelissä kun oli tarkoitus yrittää saada pisteitä). Joten miksei näin voisi käydä tosi maailmassakin? Mietitään vain esim. yhteiskunnan hyvää eikä välttämättä oikeudenmukaisuutta. Onhan se niin, että yleensä valitaan jompi kumpi puoli, mutta onko sekään sitten oikein? Voisiko siinä tehdä kompromissia? Ainakin sen olisi hankalaa.

Mutta mitäs sitten kun tälläisiä valintoja oikeasti sitten tehdään? Uskon, että se riippuu aika lailla päättäjästä/päättäjistä minkä he näkevät tärkeäksi ja oikeaksi. Ja toivottavasti he etsivät myös mahdollisinta kompromissia.

On toki hyvä tietää jotakin moraalisista asioista ja olla perillä siitä, että mikä tämän maailman mukaan on oikein ja mikä väärin. Se auttaa jo paljon päätöksiä tehtäessä. Mutta mihin päätös lopulta perustuu? Vainko tietoihin? Pelkästään ympäristön kantaan? Johonkin tuneperäiseen?

Jos kyse on vain tiedoista, niin silloinhan ne ovat pääosassa. Mutta jos taustalla on jotain muuta, ja uskoisin että yleensä on, niin ne antavat osviittaa. Ne ovat siis tärkeässä roolissa, mutta eivät kerro kaikkea. Sillä mistä voimme tietää sitäkään, että mikä ihan ihan oikeasti on oikein ja mikä väärin? Mihin tämä nykyinen käsitys edes perustu? Raamattuun, mielipiteisiin? En nyt sano, että ne olisivat väärin, oikein kultaisia ja ihania enkä menisi muuttamaan, mutta oikeasti! Mistä tiedämme, että olisiko mahdollista toimia vielä paremmin ja antaisiko luontomme ja yhteiskuntamme sille myöten? Toki siis on mahdollisuuksia, mutta kyse on enemmänki tuosta myötäilystä. Mutta joskushan ovat olleet vallalla säätylait ja ovat vielkäkin. Onko se oikein? Ja hädän hetkellä moraali vain yhtäkkiä katoaa, sillloin vahvimmat selviytyvät ja jokainen huolehtii itsestään. Joku voisi pitää sitä oikeana tapana toimia, sillä sillehän ihmisluonto loppujen lopuksi perustuu. Moraalia voisi vain pitää kulissina estääksemme tälläinen karu totuus.Mutta sitten taas päästään siihen, että eihän ole vaarallista tehdä hyvää tällä tavalla. Vaikkakin se olisi vain kulissi.

Hyvä on, eksyin vähän sivupoluille, mutta ei voi väittää etteikö kysymys olisi kiinnostava. Siis onko tämä moraalikäsitys oikeasti se kaikista oikein ja paras? Mutta nyt sen voi kuitata sillä, että hyvähän se on nyt, miksi mennä korjaamaan asiaa jossa ei periaatteessa ole sen pahempaa ongelmaa? Kun siitä on vielä hankalakin saada parempaa kaiken vuoksi. Tottakai pohtiminen on tärkeää, mutta nyt kysymykseen.

Tiedolla siis on roolinsa, mutta se ei määrää kaikkea. Se kertoo nykyiset totuudet ja antaa ainekset omiin pohdintoihin ja päätöksiin. Jos ihmisellä on yhtään omia aivoja ja ajattelemisen taitoa, hän luultavasti miettii asiaa edes vähän. Toki on niitäkin jotka seuraavat vain kuin pässit narussa, kun eivät vaivaudu. Mutta päätöksiä ja mielipiteitä ja käsityksiä muokkaavat myös historian tapahtumat, nykyiset erilaiset ympäristöt ja ihmisen oma empaattisuus ja tunteet. Omasta mielestäni tunteilla on merkitystä. Jotkut saattavat olla sitä mieltä, että järki voittaa ja on ainoa, mutta minulla ainakin on myös tunteet pelissä